Kartanon tunnelmaa

Elokuun alussa suuntasin Mäntsälään, Sälinkään Kartanolle, aikeissa kuvata siellä pidettävät häät. Sää oli erittäin helteinen. Tätä kirjoittaessani on aika käsittämätöntä että tuona päivänä oli niin lämmintä ja nyt on jo syyskelit päällä. Käväisin muuten kuukautta aiemmin tutustumassa paikkoihin etukäteen ja pitämässä palaverin hääparin kanssa.

Aloitin päiväni hääparin valmistautumista kuvaten, siitä luontevasti siirryin napsimaan muutaman otoksen pöytien koristeluista ja yksityiskohdista. Jännittävää tunnelmaa alkoi olla jo havaittavissa mitä lähemmäksi vihkimistä mentiin. Välillä tulee mietittyä onko läsnäolollani mitenkään rauhoittavaa vaikutusta hääparille. Sen verran tutuksi on nämä hommat tulleet, että en osaa jännittää enää. Vieheen ja mirrin laitossa ainakin osaan osoittaa tukeni. Ja morsiamen mekon helmaa asettelen jo melko sujuvasti kuviin. Oon aika pro.

Ulkovihkimiset ovat siitä jänniä, ettei aina tiedä missä kohtaa kuvaisi. Penkkirivit on hieman erilailla kuin kirkossa. Kirkossa on myös selkeämmät käytävät jne. Ulkovihkimiset ovat yleensä lyhyempiäkin. Voimakas auringonpaiste toi oman lisähaasteensa. Jälleen kerran. Mutta sillä mennään mitä yläkerrasta annetaan. Onneksi sulhanen antoi myötätuntoaan kertomalla, että on hyvä hikoilemaan. Kuten minä.

Vihkiminen meni hyvin. He sanoivat toisilleen tahdon. Kameran takaa itsekkin ajoittain liikutuin, koska onhan nämä niin upeita tilaisuuksia. Oli onnittelujen aika. Sain hetkisen kosteuden pyyhkimiseen otsaltani. Ja taas mentiin. Maljat juotuaan, aivan lähimmistä sukulaisista ja ystävistä koostuva juhlaväki siirtyi sisään vilvoittelemaan. Onneksemme Kartanossa oli ilmastointi. Ilta pelastettu. Ei ihan vielä sittenkään. Tästä jatkoin kuvaamaan hääpotretteja kartanon pihalle ja järven rantaan.

Ruokailu oli odotettu. Oli paljon hyvää ja maittavaa tarjolla. Kuvaajakin sai uutta virtaa. Illan ohjelma oli rento. Paljon vapaata seurustelua. Tämä on kuvaajan näkökulmasta hieman ongelmallista. Mitä vähemmän ohjemanumeroita, sitä vähemmän tilanteita mitä kuvata. Sen sijaan sain enemmän aikaa ottaa kontaktia ihmisiin ja kuvata siten tilanteita talteen. Myöhemmin illalla otettiin muutama lisäpotretti. Yleensä näille ei ole aikaa tiiviin ohjelman takia.

Näissä häissä oli myös puheita ja hyviä olivatkin. Upeaa miten pitkiä ystävyyssuhteita vaalitaan ja vanhempien kertomukset hääparista koskettavat jokaista paikalla olijaa. Hääkuvaajana saa olla näissäkin tunteissa mukana, se on aivan huippua! Nämä häät jäävät erityisesti mieleen yhteisenä hauskanpitona. Vaikka olin töissä, kanssani tultiin juttelemaan niitä näitä ja se on varsin mukavaa. Mukavaa, että ihmisiä kiinnostaa mitä kuvaaja oikein tarkalleen tekee. Niin paljon kysymyksiä. Illan virallisen ohjelman jälkeen otin hääparista vielä muutaman kuvan pimenevässä illassa. Viimeisetkin tekivät lähtöään. Tuore aviopari lähti vielä samana iltana häämatkalleen. Oli aika sanoa hyvästit. Haikeaa. Kuten aina pitkän ja väsyttävän, mutta niin mukavan ja antoisan kuvauspäivän jälkeen.

Kotimatkan selätettyäni pääsin lepäilemään ja ottamaan kunnon unet. Kunnes oli aika editointityön.

Paljon onnea Nina & Joonas!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.