Kartanon tunnelmaa

Elokuun alussa suuntasin Mäntsälään, Sälinkään Kartanolle, aikeissa kuvata siellä pidettävät häät. Sää oli erittäin helteinen. Tätä kirjoittaessani on aika käsittämätöntä että tuona päivänä oli niin lämmintä ja nyt on jo syyskelit päällä. Käväisin muuten kuukautta aiemmin tutustumassa paikkoihin etukäteen ja pitämässä palaverin hääparin kanssa.

Aloitin päiväni hääparin valmistautumista kuvaten, siitä luontevasti siirryin napsimaan muutaman otoksen pöytien koristeluista ja yksityiskohdista. Jännittävää tunnelmaa alkoi olla jo havaittavissa mitä lähemmäksi vihkimistä mentiin. Välillä tulee mietittyä onko läsnäolollani mitenkään rauhoittavaa vaikutusta hääparille. Sen verran tutuksi on nämä hommat tulleet, että en osaa jännittää enää. Vieheen ja mirrin laitossa ainakin osaan osoittaa tukeni. Ja morsiamen mekon helmaa asettelen jo melko sujuvasti kuviin. Oon aika pro.

Ulkovihkimiset ovat siitä jänniä, ettei aina tiedä missä kohtaa kuvaisi. Penkkirivit on hieman erilailla kuin kirkossa. Kirkossa on myös selkeämmät käytävät jne. Ulkovihkimiset ovat yleensä lyhyempiäkin. Voimakas auringonpaiste toi oman lisähaasteensa. Jälleen kerran. Mutta sillä mennään mitä yläkerrasta annetaan. Onneksi sulhanen antoi myötätuntoaan kertomalla, että on hyvä hikoilemaan. Kuten minä.

Vihkiminen meni hyvin. He sanoivat toisilleen tahdon. Kameran takaa itsekkin ajoittain liikutuin, koska onhan nämä niin upeita tilaisuuksia. Oli onnittelujen aika. Sain hetkisen kosteuden pyyhkimiseen otsaltani. Ja taas mentiin. Maljat juotuaan, aivan lähimmistä sukulaisista ja ystävistä koostuva juhlaväki siirtyi sisään vilvoittelemaan. Onneksemme Kartanossa oli ilmastointi. Ilta pelastettu. Ei ihan vielä sittenkään. Tästä jatkoin kuvaamaan hääpotretteja kartanon pihalle ja järven rantaan.

Ruokailu oli odotettu. Oli paljon hyvää ja maittavaa tarjolla. Kuvaajakin sai uutta virtaa. Illan ohjelma oli rento. Paljon vapaata seurustelua. Tämä on kuvaajan näkökulmasta hieman ongelmallista. Mitä vähemmän ohjemanumeroita, sitä vähemmän tilanteita mitä kuvata. Sen sijaan sain enemmän aikaa ottaa kontaktia ihmisiin ja kuvata siten tilanteita talteen. Myöhemmin illalla otettiin muutama lisäpotretti. Yleensä näille ei ole aikaa tiiviin ohjelman takia.

Näissä häissä oli myös puheita ja hyviä olivatkin. Upeaa miten pitkiä ystävyyssuhteita vaalitaan ja vanhempien kertomukset hääparista koskettavat jokaista paikalla olijaa. Hääkuvaajana saa olla näissäkin tunteissa mukana, se on aivan huippua! Nämä häät jäävät erityisesti mieleen yhteisenä hauskanpitona. Vaikka olin töissä, kanssani tultiin juttelemaan niitä näitä ja se on varsin mukavaa. Mukavaa, että ihmisiä kiinnostaa mitä kuvaaja oikein tarkalleen tekee. Niin paljon kysymyksiä. Illan virallisen ohjelman jälkeen otin hääparista vielä muutaman kuvan pimenevässä illassa. Viimeisetkin tekivät lähtöään. Tuore aviopari lähti vielä samana iltana häämatkalleen. Oli aika sanoa hyvästit. Haikeaa. Kuten aina pitkän ja väsyttävän, mutta niin mukavan ja antoisan kuvauspäivän jälkeen.

Kotimatkan selätettyäni pääsin lepäilemään ja ottamaan kunnon unet. Kunnes oli aika editointityön.

Paljon onnea Nina & Joonas!

Erilainen vuosi

Olihan hienoa päästä tositoimiin hääkuvauksissa kuukausien tauon jälkeen! Korona-rajoitukset muuttivat minunkin suunnitelmia. Sovittuja hääkuvauksia joko siirrettiin seuraavaan vuoteen tai peruttiin kokonaan. Kesäkuussa kuitenkin pääsin tuttuun työhöni, tällä kertaa Kärkölän maalaismaisemiin.

Voin sanoa, että olo oli kuin työntekijällä, joka pääsi takaisin unelmaduuniinsa pitkän työttömyyden jälkeen. Vaikka olen kuvannut muuta hääkuvauksien välissä, ei tämän iloisen juhlan tunnelmaa muualla pääse kokemaan. Harrastajakuvaajana osaa arvostaa jokaista kuvauskeikkaa hyvin paljon 🙏🏻

Hääkauden avaus sujui hyvin, ei oikeastaan edes jännittänyt. No jännitti.. Sen huomaa siitä kun pitkin viikkoa, aina hääpäivään saakka alan valmistelemaan välineitä kuntoon ja miettimään mitä suunnilleen tyylikästä pukisi päälleen hääparin tärkeänä päivänä. Nämä asiat aina hieman stressaa, mutta siitä syystä valmistaudun ennemmin ajoissa kuin vasta lähtöpäivänä. Tätä päivää varten tutustuin kuvauspaikkoihin etänä, kuten jo koko kevään teemaan kuului. First lookin kuvasin upean lehmuskujan keskellä ja siitä jatkettiin myös potrettien kuvaukseen.

Vihkiminen tapahtui juhlapaikalla, Etu-Koskelan tilan edustalla. Itse juhlaa siirryttiin pitämään navetan vintille. Voin sanoa, että yksi upeimpia juhlatiloja missä olen kuvannut!

Keli oli tuttu, kaunis kuin morsian. Aivan mahtavaa Suomen kesää parhammillaan. Kuvaajan näkökulmasta puolipilivinen sää on hankala. Vaikka ei pitäisi valittaa, eihän sentään satanut. Kuvia tuli ainakin useammassa eri valossa. Monipuolista? No varmasti! Lämpötila ei ollut tuona viikonloppuna hirveän paha, mutta otsani punoitti keikan jälkeen melko mukavasti. Ensi kerralla ehkä aurinkorasvaa?

Mitä parhainta onnea, Niina & Vili ❤

Cadillac 1960

Cadillac 1960

Oli koittanut kauan odotettu päivä. Nimittäin Marittan ja Markon hääpäivä. Tavattuani tämän parin ensimmäistä kertaa sain huomata heidän olevan erittäin lämminhenkisiä ja ystävällisiä ihmisiä. Löysimme pian yhteisen sävelen palavereissa ja saimmekin hyvillä mielin jäädä odottamaan itse juhlapäivää.

Heinäkuiselle lauantaille sattui kaunis ilma, kesän siihen asti lämpimin päivä. Kuinka sattuikin sopivasti! Vihkimistilaisuus tapahtui Lahden Joutjärven kirkossa, minullekin hyvin tutussa paikassa. Kirkossa oli erittäin lämminhenkinen tunnelma. Sen saimme kaikki kokea myös hikeä otsalta pyyhkiessä. Papin puheen lisäksi kuulimme musiikkiesityksen. Johanna Kurkelan Rakkauslaulu, se vaan on niin hyvä häälauluksi!

Vihkitilaisuuden päätyttyä ja ulos astellessa saimme lisää ihailtavaa. Nimittäin hääauton arvokasta virkaa toimitti vuoden`60 Cadillac. Tässä vaiheessa sanottakoon, että sulhanen on vanhojen autojen harrastaja ja juuri tämä auto oli hänen suuri toiveensa saada heidän häihinsä.

Matkalla juhlapaikalle poikkesimme kuvaamaan Marittaa ja Markoa Pienen Vesijärven eli ”pikku-veskun” miljööseen. En ehtinyt ottaa ensimmäistäkään kuvaa, kun eräs turisti tuli kameroineen kuvaamaan päivän paria. Sain lopulta vuoroni ja tallensin muutaman potretin upeissa puitteissa. Tämän jälkeen ajelimme (minä omalla autolla, hääpari Caddylla) Hollolan Hirveen, joka sijaitsee nimensä mukaisesti Hollolassa. Olisipa muuten ollut huikeaa istuksia se aika Cadillacin kyydissä!

Hollolan Hirvi on vuonna 1900 valmistunut vanha entisöity navetta. Se on ollut ravintolakäytössä jo viimeiset 20-vuotta. En ollut kuvannut siellä aiemmin. Kävin tosin tutustumassa tiloihin jo edellisviikolla viimeisen palaverin yhteydessä. Nyt paikalle päästessäni kiirehdin ottamaan muutama kuvan sisältä, pöytien koristeista. Sen jälkeen taas ulos kuvaamaan alkumaljat ja onnittelut. Hääparin toiveena nappasin vielä juhlaväestä yhteiskuvan. Sisälle ravintolaan siirryttäessä juhlaväki alkoi viettämään vapaamuotoista hääjuhlaa.

Hääruoka oli Hollolan Hirven itsetekemää. Olimme tyytytyväisiä. Enemmän kuin tyytyväisiä! Eikä siinä ollut vielä kaikki. Se oli vasta alkuruoka! Sen jälkeen olikin mukava jatkaa seurustelua (ja kuvaamista). Ennen kakkukahveja oli vuorossa hääpotrettien kuvaamista, ryhmäkuvia ja muutama puhe. Puheista huomasi, ettei ne olleet pelkkää sananhelinää. Iltani hieman venähti ylitöiksi, mutta se saatiin kyllä hyvin sovittua. Olihan häävalssi saatava vielä kuvattua talteen, ja näki että sitä oli harjoiteltu! Kellon tullessa tasan ilta yhdeksän, pakkasin kamerat ja roippeet reppuun. Kiitokset ja heipat hääparille ja muulle juhlaväelle, jonka jälkeen lyhyt ajomatka kotiin Lahteen.

Mitä lämpimimmät onnittelut Maritta ja Marko!

vihkiminen (47 of 125)vihkiminen (51 of 125)vihkiminen (80 of 125)vihkiminen (110 of 125)IMG_6193_1