Blogi

Cadillac 1960

Oli koittanut kauan odotettu päivä. Nimittäin Marittan ja Markon hääpäivä. Tavattuani tämän parin ensimmäistä kertaa sain huomata heidän olevan erittäin lämminhenkisiä ja ystävällisiä ihmisiä. Löysimme pian yhteisen sävelen palavereissa ja saimmekin hyvillä mielin jäädä odottamaan itse juhlapäivää.

Heinäkuiselle lauantaille sattui kaunis ilma, kesän siihen asti lämpimin päivä. Kuinka sattuikin sopivasti! Vihkimistilaisuus tapahtui Lahden Joutjärven kirkossa, minullekin hyvin tutussa paikassa. Kirkossa oli erittäin lämminhenkinen tunnelma. Sen saimme kaikki kokea myös hikeä otsalta pyyhkiessä. Papin puheen lisäksi kuulimme musiikkiesityksen. Johanna Kurkelan Rakkauslaulu, se vaan on niin hyvä häälauluksi!

Vihkitilaisuuden päätyttyä ja ulos astellessa saimme lisää ihailtavaa. Nimittäin hääauton arvokasta virkaa toimitti vuoden`60 Cadillac. Tässä vaiheessa sanottakoon, että sulhanen on vanhojen autojen harrastaja ja juuri tämä auto oli hänen suuri toiveensa saada heidän häihinsä.

Matkalla juhlapaikalle poikkesimme kuvaamaan Marittaa ja Markoa Pienen Vesijärven eli ”pikku-veskun” miljööseen. En ehtinyt ottaa ensimmäistäkään kuvaa, kun eräs turisti tuli kameroineen kuvaamaan päivän paria. Sain lopulta vuoroni ja tallensin muutaman potretin upeissa puitteissa. Tämän jälkeen ajelimme (minä omalla autolla, hääpari Caddylla) Hollolan Hirveen, joka sijaitsee nimensä mukaisesti Hollolassa. Olisipa muuten ollut huikeaa istuksia se aika Cadillacin kyydissä!

Hollolan Hirvi on vuonna 1900 valmistunut vanha entisöity navetta. Se on ollut ravintolakäytössä jo viimeiset 20-vuotta. En ollut kuvannut siellä aiemmin. Kävin tosin tutustumassa tiloihin jo edellisviikolla viimeisen palaverin yhteydessä. Nyt paikalle päästessäni kiirehdin ottamaan muutama kuvan sisältä, pöytien koristeista. Sen jälkeen taas ulos kuvaamaan alkumaljat ja onnittelut. Hääparin toiveena nappasin vielä juhlaväestä yhteiskuvan. Sisälle ravintolaan siirryttäessä juhlaväki alkoi viettämään vapaamuotoista hääjuhlaa.

Hääruoka oli Hollolan Hirven itsetekemää. Olimme tyytytyväisiä. Enemmän kuin tyytyväisiä! Eikä siinä ollut vielä kaikki. Se oli vasta alkuruoka! Sen jälkeen olikin mukava jatkaa seurustelua (ja kuvaamista). Ennen kakkukahveja oli vuorossa hääpotrettien kuvaamista, ryhmäkuvia ja muutama puhe. Puheista huomasi, ettei ne olleet pelkkää sananhelinää. Iltani hieman venähti ylitöiksi, mutta se saatiin kyllä hyvin sovittua. Olihan häävalssi saatava vielä kuvattua talteen, ja näki että sitä oli harjoiteltu! Kellon tullessa tasan ilta yhdeksän, pakkasin kamerat ja roippeet reppuun. Kiitokset ja heipat hääparille ja muulle juhlaväelle, jonka jälkeen lyhyt ajomatka kotiin Lahteen.

Mitä lämpimimmät onnittelut Maritta ja Marko!

vihkiminen (47 of 125)vihkiminen (51 of 125)vihkiminen (80 of 125)vihkiminen (110 of 125)IMG_6193_1

Hausjärven kirkko ja Lepolan talo

Pidin hääkuvauksista hieman kesälomaa, vaikka ediointeja riitti aina heinäkuulle saakka. Pöydän tyhjennyttyä kuvista suuntasin siis jälleen kuvaamaan häitä, tällä kertaa Hausjärvelle ja ihan koko päiväksi. Tälle päivälle tilattu aurinkoinen keli saapui myös perille, joten senkin puolesta oli onnistunut päivä.

Sovimme hääparin kanssa että aloitamme First Look -kuvilla Lepolan talon miljöössä paria tuntia ennen vihkimistä. Se hetki oli erittäin tunteikas. Kuvaajakin meinasi hieman herkistyä, onneksi kuitenkin sain piilotella kamerani takana. Aivan huippua, että sain olla ikuistamassa Katrin ja Teemun ensikohtaamista heidän suurena päivänään! Siitä jatkoimme kuvaamaan potretteja muutamassa paikassa ja kirkolle mentäessä vielä muutama kuva. Vihkiminen tapahtui vanhassa Hausjärven kirkossa. Tunteikasta oli vihkimisenkin aikana, kahdesta lauluesityksestä puhumattakaan. Perinteinteisen häämarssin säestämänä hääpari asteli ulos kirkosta, miekkakujan läpi aina kohti hevosvankkuria. Kerrassaan upea tapa siirtyä juhlapaikalle, Lepolan talolle.

Nämä häät todentotta olivat sotilashäät, ja sen henkisenä ne jatkuivat vihkimisestä juhlan loppuun saakka. Pidän suuressa arvossa Suomen Puolustusvoimia, joten hyviäkin muistoja tuli mieleen sotilas-bestmanin toimiessa seremoniamestarina. Jämäkkää toimintaa myös muiltakin paikalla olleilta ammattisotilailta. Kuvasin hääohjelman lisäksi vielä potretteja muutamaan otteeseen juhlan lomassa sekä tietenkin Katrin ja Teemun upean häävalssin, johon oli panostettu hienosti.

Päivä meni nopeasti, heitimme hyvästit ja aloitin kotimatkan upeassa kesäillassa, auringon paistessa vielä melko korkealla.

Vielä kerran onnea Katri ja Teemu!

Krouvin Lava

Seuraava hääkuvaukseni sijoittui suomalaiseen maalaismaisemaan, todelliseen kesänviettopaikkaan. Krouvin Lavan tansseissa jos missä saa vanhan kunnon kesämeininkiä. Paikka huokui tunnelmaa vaikkei nyt ollutkaan varsinaista tanssitapahtumaa. Tanssiaskelia kyllä jossain määrin otettiin hääparin johdolla.Ennen illan rientoja toimitettiin avioliiton siunaus samaisessa paikassa, lammen rannalla. Siinä kun odottelin ensimmäisenä pelipaikalla juhlaväen saapumista, paikalle lensi joutsenpariskunta. Ne laskeutuivat komeasti laulaen lampeen. Symboliikka oli miltei täydellinen. Aivan elokuvamaisesti linnut eivät kuitenkaan tulleet siunauspaikan viereen vaan ne uiskentelivat vastarannalle. Sää oli vähän kolea, pilvinen, muttei onneksi sateinen. Alkoihan sieltä juhlaväkikin valua paikalle seurakseni ja sainkin sitä myötä muutakin tekemistä kuin bongata joutsenia. Kuvasin saapuvia vieraita siihen saakka kunnes hääpari tuotiin kaikkien ihailtavaksi asiaan kuuluvalla menopelillä – vanhan ajan Valmetilla. Istuimena oli heinäpaali. Yksi mieleenpainuvimmista vihkimisistä varmasti minulle.Vihkimisen/siunaamisen jälkeen siirryimme sisälle juhlapaikkaan, Krouvin Lavalle. Tilaa tässä paikassa on hulppeasti, joten työskentely oli mukavaa. Hääparia kuvasin hieman jo ennen ruokailua, mutta enimmät kuvat otettiin sitten vatsat täynnä. Sain nauraakin mojovasti, sen verran huumorin kukka lensi kaasojen ja bestmanien liittyessä seuraamme. Hääparia on siunattu useilla huippuystävillä!Kesken potrettikuvausten paikalle ajeli myös Mr DJ, joten pian pääsimmekin kuuntelemaan ikivihreitä, toivekappaleita sekä tietenkin katsomaan häätanssin. Eräänlaisena ohjelmanumerona kuvaan melkolailla joka häissä ryhmäkuvia, jonka koen olevan hääpareille erittäin tärkeä asia. Sitä varten paikalla olenkin että kuvaan, mutta näissä hetkissä erityisesti näkee miksi minut on paikalle haluttu.

Minulla olikin sovittu kuvausaika täynnä, heti virallisen ohjelmiston päättymisen jälkeen, joten tutusti kamerat ja salamat kasaan. Hyvästit hääparille ja muutamalle muulle illan aikana tutuksi tulleelle. Alle tunnin ajelu kotiin valoisassa kesäillassa. Hienoa aikaa!

Onnea Heidi ja Tatu!

Paluu vuoteen 1924

”Pornaisten kirkko on vuonna 1924 valmistunut kivikirkko Pornaisissa, Uudellamaalla. Sen on suunnitellut arkkitehti Ilmari Launis. Kirkko on rakennettu pornaislaisesta graniitista ja se on kolmilaivainen. Erillinen, vuonna 1834 valmistunut kellotapuli paloi vuonna 1993, siitä on jäljellä vain kiviperustus.

Kirkko vihittiin käyttöön 5. lokakuuta 1924.[1] Kirkon urut ovat 12-äänikertaiset Kangasalan urkutehtaan valmistamat mekaaniset urut.”

Muuta en tämän kivikirkon historiasta tiedäkään, ainoastaan nuo wikipedian kertomat asiat, joten se historiallisesta analyysistä. Vierailin tässä kirkossa nyt ensimmäistä kertaa. Yllätyin sen pienuudesta, koska netistä löytyneiden kuvien perusteella sitä ei tullut ajatelleeksi. Pienuus ei häirinnyt kuvaamista, piti kuitenkin ennen vihkimistä vaihtaa suunniteltua laajempaa linssiä kameroihin. Kirkko on mielestäni oikein tunnelmallinen sisältä ja sopivan karu ulkoapäin. Karu on kaunista ja nämähän ovat makuasioita 😄

Olin kirkolla ihan ensimmäisenä. Ainoastaan suntio teki jo valmistelujaan kävellessäni kirkkoon. Katsoin hieman ympärilleni ja laitoin kamerat valmiiksi. Pian tulikin sulhanen paikalle. Tervehdimme ja vaihdoimme sanasen. Alkoi jo kuulema vähän jännittää. Aiemmin kuulin että hän olisi ottamassa vieraita vastaan. Se onkin hyvä tapa purkaa pahinta jännitystä, sen sijaan jos vain astuisi sakastista alttarille vieraiden eteen odottamaan. Itse en oikein osaa enää jännittää vihkimisen alussa, enkä sen aikana. Kaikki keskittyminen on itsellä omaan ”suoritukseen”. Siihen on tullut sopivasti rutiinia. Tottakai tilaisuuden virallisuus tuo omat paineensa joka kerta. Itselleni on erittäin tärkeää saada juurikin vihkiminen taltioitua mahdollisimman hyvillä ja monipuolisilla kuvilla. Kirkossa täytyy kuitenkin liikkua mahdollisimman hiljaa ja huomaamatta. Aikaa on rajallinen määrä, joten vihkimiset tuo mielestäni mukavaa haastetta.

GAME OVER

Niin se tämänkin sulhasen peli loppui ja morsian sai miehensä alttarille. Pienestä huumorista huolimatta, tämäkin oli herkkä tilaisuus. Sain jälleen kunnian taltioida yhden hääparin vihkimisen!

IMG_2949

Kotojärven Kartanotalli

Vihkimisen jälkeen hääparin päivää lähdettiin juhlimaan 1900-luvun alkupuolella valmistuneeseen entisöityyn talliin. Minusta nämä entisöinnit Suomessa ovat niin huippujuttu! Juhlaväki pääsee nauttimaan entisajan tunnelmasta sekä itse kuvaajana on mielenkiintoista tutustua niin moniin erilaisiin paikkoihin. Vanhat rakennukset ovat kuvauksellisia juurikin hääkuvauksiin.

Ilta meni oikein mukavasti kuvatessa. Hääohjelmaa oli sopivasti. Ruoka oli enemmän kuin hyvää ja kakun kohdalla tuli ähky (ainakin allekirjoittaneelle). Taisi siinä jossain välissä joku(nen) riemuita Suomen välierävoittoakin Venäjästä.

Tuolle päivälle sattui sadetta ja oli melko synkkää koko loppuillan. Tunnelma sisällä sen sijaan oli valoisa 😊 Tuntien tullessa täyteen, kiitin hääparia ja muutamaa illan aikana tutuksi tullutta juhlijaa, keräsin kamat ja nostin kytkintä. Olo oli jälleen väsynyt päivän kuvauksista, mutta onnellinen. Hienoa saada tehdä sitä, mistä kaikkein eniten pitää!

Oikein paljon onnea vielä kerran A & V ❤

Kesäkauden 2019 aloitus

Yhtälailla kuin odotan kesää innolla, odotan myöskin sen myötä alkavaa hääkuvauskautta. Tasan vuosi sitten olin samassa tilanteessa ja kelikin oli vähintään yhtä upea.

Vantaan Pyhän Laurin kirkko oli minulle jo ennestään tuttu kuvauspaikka viime syksyltä. Mielestäni yksi hienoimmista kirkoista Suomessa. Lähiympäristössä on myöskin hyvä miljöö potretteja varten, joten kauemmas ei välttämättä tarvitse lähteä.

Hääjuhlan iloista luonnetta ei voi liikaa korostaa, mutta nyt oli niin ulospäin suuntautunut hääpari, että hymyä riitti koko päivän ajaksi, joka tarttui myös jokaiseen juhlavieraaseen 😊 Potrettikuvauksessa heitä ei tarvinnut paljoa ohjeistaa, niin hyvin heidän välinen kemia toimi. Ystävällisyys ja kohteliaisuus oli vahvasti läsnä, puhumattakaan hyvästä huumorista.

Juhlapaikkana Kotiseututalo Påkas toimi hyvin, mutta tilaa olisi voinut olla vähän enemmän. Keittiövastuussa olleet emännät hoitivat häämenun tarjoilun kiitettävästi, kakku oli näyttävä ja todella hyvänmakuinen! Näitten hyvyyksien jälkeen saimme kuulla hienoja puheita ja ei siinä kuvaajallakaan ollut kaukana etteikö olisi tullut tippa linssiin. Kuvauspäivän päätteeksi taltioin vielä häätanssin juhlapaikan ulkolavalla.

Rakkauden täyteinen päivä ❤ Onnea H & J!

Husulan vintti

Kauden 2019 hääkuvaukset alkoivat osaltani  helmikuussa. Kuvauspaikkana oli tällä kertaa Husulan vintti, maalaisromanttinen juhlapaikka. Hyvällä maulla remontoitu vanha navetta. Uudistuksia on tehty nykyaikaa silmällä pitäen, unohtamatta kuitenkaan vanhanajan tunnelmaa. En ole aiemmin vieraillut kyseisessä paikassa, ihastuin kuitenkin samointein.

Todella lumisen ja kylmän talven keskelle tuli yllättäen lämmin jakso, aivan kuin juuri näitä häitä varten. Hääpari tarkeni näin paremmin olla kuvattavana ulkona, Husulan talvisessa miljöössä. Kuvaushetkemme oli mukava ja rento. Räntäsadekin lakkasi sopivasti ennen kuvauksen alkua. Olin miettinyt jonkusen kuvausidean etukäteen, mutta hyviä ehdotuksia tuli myös parilta itseltään kuvauksen lomassa. Arvostan tällaista vuorovaikutusta valtavasti, otan ideoita vastaan mielelläni. Tuleehan näin asiakkaan omat toiveet täytettyä varmemmin.

Talven hääkuvauksille on vielä tilaa, joten kannattaa vielä hyödyntää tämän ja ensi talven tarjous! Muista kuvausta varatessasi mainita ALE-15% (kuvauksen ollessa marras-huhtikuu välisenä aikana).

Onnea vielä Saara & Eetu!  potretti (35 of 35)

Häät jouluisissa tunnelmissa

Sain loppuvuodelle vielä yhden hääkeikan, aivan joulun kynnyksellä. Häät pidettiin Suomenlinnassa, missä en ollut aiemmin kuvannut saati edes käynyt. Tykkäsin paikasta, vaikka talvella se ei ehkä pääsekään oikeuksiinsa.

Lauttamatka oli jo kokemus sinällään. Paikanpäälle päästyäni suorastaan hämmästyin, koska sitä ennen käsitykseni paikasta oli, että saarella olisi vain vanha linna ja kirkko. Sen sijaan saarella olikin kokonainen kylä! Mitä ihmettä? Sivistävä matka siis.

Näihin häihin olin saanut ihan kutsun, mutta samalla minut tilattiin myös kuvaamaan potretti-9-of-9.jpghääparin viralliset potretit. Ulos emme jääneet kuvaamaan kylmän tuulen takia. Pakkastakin oli vähintään tuntuvasti. Potretit kuvasimme Myllysalin yläkerrassa. Upea juhlatila muuten! Voisin kuvata Suomenlinnassa pian uudestaankin, joten rohkeasti vain tarjouspyyntöä tulemaan 😊