Blogi

Hausjärven kirkko ja Lepolan talo

Hausjärven kirkko ja Lepolan talo

Pidin hääkuvauksista hieman kesälomaa, vaikka ediointeja riitti aina heinäkuulle saakka. Pöydän tyhjennyttyä kuvista suuntasin siis jälleen kuvaamaan häitä, tällä kertaa Hausjärvelle ja ihan koko päiväksi. Tälle päivälle tilattu aurinkoinen keli saapui myös perille, joten senkin puolesta oli onnistunut päivä.

Sovimme hääparin kanssa että aloitamme First Look -kuvilla Lepolan talon miljöössä paria tuntia ennen vihkimistä. Se hetki oli erittäin tunteikas. Kuvaajakin meinasi hieman herkistyä, onneksi kuitenkin sain piilotella kamerani takana. Aivan huippua, että sain olla ikuistamassa Katrin ja Teemun ensikohtaamista heidän suurena päivänään! Siitä jatkoimme kuvaamaan potretteja muutamassa paikassa ja kirkolle mentäessä vielä muutama kuva. Vihkiminen tapahtui vanhassa Hausjärven kirkossa. Tunteikasta oli vihkimisenkin aikana, kahdesta lauluesityksestä puhumattakaan. Perinteinteisen häämarssin säestämänä hääpari asteli ulos kirkosta, miekkakujan läpi aina kohti hevosvankkuria. Kerrassaan upea tapa siirtyä juhlapaikalle, Lepolan talolle.

Nämä häät todentotta olivat sotilashäät, ja sen henkisenä ne jatkuivat vihkimisestä juhlan loppuun saakka. Pidän suuressa arvossa Suomen Puolustusvoimia, joten hyviäkin muistoja tuli mieleen sotilas-bestmanin toimiessa seremoniamestarina. Jämäkkää toimintaa myös muiltakin paikalla olleilta ammattisotilailta. Kuvasin hääohjelman lisäksi vielä potretteja muutamaan otteeseen juhlan lomassa sekä tietenkin Katrin ja Teemun upean häävalssin, johon oli panostettu hienosti.

Päivä meni nopeasti, heitimme hyvästit ja aloitin kotimatkan upeassa kesäillassa, auringon paistessa vielä melko korkealla.

Vielä kerran onnea Katri ja Teemu!

Krouvin Lava

Krouvin Lava

Seuraava hääkuvaukseni sijoittui suomalaiseen maalaismaisemaan, todelliseen kesänviettopaikkaan. Krouvin Lavan tansseissa jos missä saa vanhan kunnon kesämeininkiä. Paikka huokui tunnelmaa vaikkei nyt ollutkaan varsinaista tanssitapahtumaa. Tanssiaskelia kyllä jossain määrin otettiin hääparin johdolla.Ennen illan rientoja toimitettiin avioliiton siunaus samaisessa paikassa, lammen rannalla. Siinä kun odottelin ensimmäisenä pelipaikalla juhlaväen saapumista, paikalle lensi joutsenpariskunta. Ne laskeutuivat komeasti laulaen lampeen. Symboliikka oli miltei täydellinen. Aivan elokuvamaisesti linnut eivät kuitenkaan tulleet siunauspaikan viereen vaan ne uiskentelivat vastarannalle. Sää oli vähän kolea, pilvinen, muttei onneksi sateinen. Alkoihan sieltä juhlaväkikin valua paikalle seurakseni ja sainkin sitä myötä muutakin tekemistä kuin bongata joutsenia. Kuvasin saapuvia vieraita siihen saakka kunnes hääpari tuotiin kaikkien ihailtavaksi asiaan kuuluvalla menopelillä – vanhan ajan Valmetilla. Istuimena oli heinäpaali. Yksi mieleenpainuvimmista vihkimisistä varmasti minulle.Vihkimisen/siunaamisen jälkeen siirryimme sisälle juhlapaikkaan, Krouvin Lavalle. Tilaa tässä paikassa on hulppeasti, joten työskentely oli mukavaa. Hääparia kuvasin hieman jo ennen ruokailua, mutta enimmät kuvat otettiin sitten vatsat täynnä. Sain nauraakin mojovasti, sen verran huumorin kukka lensi kaasojen ja bestmanien liittyessä seuraamme. Hääparia on siunattu useilla huippuystävillä!Kesken potrettikuvausten paikalle ajeli myös Mr DJ, joten pian pääsimmekin kuuntelemaan ikivihreitä, toivekappaleita sekä tietenkin katsomaan häätanssin. Eräänlaisena ohjelmanumerona kuvaan melkolailla joka häissä ryhmäkuvia, jonka koen olevan hääpareille erittäin tärkeä asia. Sitä varten paikalla olenkin että kuvaan, mutta näissä hetkissä erityisesti näkee miksi minut on paikalle haluttu.

Minulla olikin sovittu kuvausaika täynnä, heti virallisen ohjelmiston päättymisen jälkeen, joten tutusti kamerat ja salamat kasaan. Hyvästit hääparille ja muutamalle muulle illan aikana tutuksi tulleelle. Alle tunnin ajelu kotiin valoisassa kesäillassa. Hienoa aikaa!

Onnea Heidi ja Tatu!

Paluu vuoteen 1924

”Pornaisten kirkko on vuonna 1924 valmistunut kivikirkko Pornaisissa, Uudellamaalla. Sen on suunnitellut arkkitehti Ilmari Launis. Kirkko on rakennettu pornaislaisesta graniitista ja se on kolmilaivainen. Erillinen, vuonna 1834 valmistunut kellotapuli paloi vuonna 1993, siitä on jäljellä vain kiviperustus.

Kirkko vihittiin käyttöön 5. lokakuuta 1924.[1] Kirkon urut ovat 12-äänikertaiset Kangasalan urkutehtaan valmistamat mekaaniset urut.”

Muuta en tämän kivikirkon historiasta tiedäkään, ainoastaan nuo wikipedian kertomat asiat, joten se historiallisesta analyysistä. Vierailin tässä kirkossa nyt ensimmäistä kertaa. Yllätyin sen pienuudesta, koska netistä löytyneiden kuvien perusteella sitä ei tullut ajatelleeksi. Pienuus ei häirinnyt kuvaamista, piti kuitenkin ennen vihkimistä vaihtaa suunniteltua laajempaa linssiä kameroihin. Kirkko on mielestäni oikein tunnelmallinen sisältä ja sopivan karu ulkoapäin. Karu on kaunista ja nämähän ovat makuasioita 😄

Olin kirkolla ihan ensimmäisenä. Ainoastaan suntio teki jo valmistelujaan kävellessäni kirkkoon. Katsoin hieman ympärilleni ja laitoin kamerat valmiiksi. Pian tulikin sulhanen paikalle. Tervehdimme ja vaihdoimme sanasen. Alkoi jo kuulema vähän jännittää. Aiemmin kuulin että hän olisi ottamassa vieraita vastaan. Se onkin hyvä tapa purkaa pahinta jännitystä, sen sijaan jos vain astuisi sakastista alttarille vieraiden eteen odottamaan. Itse en oikein osaa enää jännittää vihkimisen alussa, enkä sen aikana. Kaikki keskittyminen on itsellä omaan ”suoritukseen”. Siihen on tullut sopivasti rutiinia. Tottakai tilaisuuden virallisuus tuo omat paineensa joka kerta. Itselleni on erittäin tärkeää saada juurikin vihkiminen taltioitua mahdollisimman hyvillä ja monipuolisilla kuvilla. Kirkossa täytyy kuitenkin liikkua mahdollisimman hiljaa ja huomaamatta. Aikaa on rajallinen määrä, joten vihkimiset tuo mielestäni mukavaa haastetta.

GAME OVER

Niin se tämänkin sulhasen peli loppui ja morsian sai miehensä alttarille. Pienestä huumorista huolimatta, tämäkin oli herkkä tilaisuus. Sain jälleen kunnian taltioida yhden hääparin vihkimisen!

IMG_2949

Kotojärven Kartanotalli

Vihkimisen jälkeen hääparin päivää lähdettiin juhlimaan 1900-luvun alkupuolella valmistuneeseen entisöityyn talliin. Minusta nämä entisöinnit Suomessa ovat niin huippujuttu! Juhlaväki pääsee nauttimaan entisajan tunnelmasta sekä itse kuvaajana on mielenkiintoista tutustua niin moniin erilaisiin paikkoihin. Vanhat rakennukset ovat kuvauksellisia juurikin hääkuvauksiin.

Ilta meni oikein mukavasti kuvatessa. Hääohjelmaa oli sopivasti. Ruoka oli enemmän kuin hyvää ja kakun kohdalla tuli ähky (ainakin allekirjoittaneelle). Taisi siinä jossain välissä joku(nen) riemuita Suomen välierävoittoakin Venäjästä.

Tuolle päivälle sattui sadetta ja oli melko synkkää koko loppuillan. Tunnelma sisällä sen sijaan oli valoisa 😊 Tuntien tullessa täyteen, kiitin hääparia ja muutamaa illan aikana tutuksi tullutta juhlijaa, keräsin kamat ja nostin kytkintä. Olo oli jälleen väsynyt päivän kuvauksista, mutta onnellinen. Hienoa saada tehdä sitä, mistä kaikkein eniten pitää!

Oikein paljon onnea vielä kerran A & V ❤